Varjoista metsään!
Riku Ekman, metsätalousinsinööriopiskelija
Olen kotoisin tosiaan suhteellisen kaukaa Joensuusta ja Kareliasta, nimittäin Salosta, Varsinais-Suomesta. Salosta lähti ensin 2012 Nokia ja sitten minä. Salossa olen asunut koko pienen ikäni ja kävin siellä myös lukion, josta kirjoitin samana keväänä, kun Nokia lähti. Lukion jälkeen en tiennyt yhtään mikä minusta tulee isona, näytteleminen ja esiintyminen kiinnostivat, joten ne motivoivat minua alkuun. Kävin kansanopiston elokuvanäyttelijälinjan Ylöjärvellä, jonka jälkeen jumiuduin takaisin Saloon muutamaksi vuodeksi. Varusmiespalvelusta en kyennyt suorittamaan, joka omalta osaltaan vaikutti ajatusmaailmaani niin, etten pystyisi kaikkeen mihin halusin. Talvet autoin isääni talon töissä ja kesät työskentelin K-raudassa puutarhamyymälän myyjänä. Ajattelin, että jään mahdollisesti niille sijoilleni, joten hakeuduin aikuisopistoon opiskelemaan liiketaloutta. Kaksivuotinen koulutukseni kesti kuitenkin vain vuoden, sillä yllättäen Itä-Suomi kutsui.
Pitkäaikainen tyttöystäväni halusi vaihtaa alaa ja alkaa opiskella opinto-ohjausta yliopistossa. Tähän tarjosi mahdollisuuden vain Itä-Suomen Yliopisto Joensuussa. Koska olin itsekin kiinnostunut jo tässä kohtaa vaihtamaan maisemaa, annoin mahdollisuuden ja täytin hakulomakkeen, ensimmäisenä toiveenani Karelia-ammattikorkeakoulu ja metsätalouden koulutus. Tulin valituksi koulutukseen ja elämäni nytkähti kertaheitolla eteenpäin: Muutto Joensuuhun, uusi kämppä, uusi ympäristö ja uudet kaverit. Moni on tosin kysynyt minulta, miksi valitsin metsätalouden. Oikeaa vastausta en osaa antaa itsekään, mutta koska olen aina ollut ns. ”kameleontti” mitä tulee kiinnostuksen kohteisiini. Minua kiinnostaa monet alat ja sieltä nousee harvoja aloja ylitse muiden. Toisin sanoen, pelkkä kylmäpäinen valinta alasta, sekä tulevaisuuden työmahdollisuuksista olivat syy tälle alalle, sekä luontainen kiinnostus luonnonvarojen hyödyntämiseen.
Opinnoissa eniten ovat juuri kiinnostaneet uusiutuvien energiamuotojen käyttö, sekä paikkatieto-opinnot. Uusiutuviin energiamuotoihin kuuluvat puu-energian käytön ja hyödyntämisen ohella myös aurinko- ja tuulivoima, joiden tuottojen laskeminen on excelissä toisinaan oikein mukavaa. Parasta Kareliassa opiskelussa on kuitenkin ryhmähenki. Kaveria autetaan, kun apua pyytää ja koko porukka haluaa jeesata, että kaveri oppii.
Viiden vuoden kuluttua olen todennäköisesti valmistunut Kareliasta ja olen ensimmäisessä työpaikassani. En aio lopettaa opintojani tähän, vaan hankin mahdollisesti toisen tutkinnon monimuotototeutuksena ja ehkä myös myöhemmin YAMK-tutkinnon metsäalalta. Työelämässä tähtään korkeaan asemaan arvostetussa metsäalan yrityksessä. Lisäksi itselläni on haave toimia itsenäisenä yrittäjänä jossain vaiheessa elämääni.
Jos mietit, miksi hakeutuisit Kareliaan opiskelemaan, ei sinulla ole mitään pelättävää. Minut on varsinaissuomalaisena yllättänyt, miten paljon paremmin ihmiset suhtautuvat opiskelijoihin ja nuoriin yleisesti. Ei tuijoteta paheksuvasti tai tulla rähjäämään, jos opiskelijaporukka pitää hieman meteliä kulkiessaan. Kareliassa ainakin omalla alallani, koko opiskelijaporukka on yhteisö, johon koen tiiviisti kuuluvani.
Moni varmasti miettii, eikö koti-ikävä iske Saloon ja kotiin useasti, kun matkaa on noin 600 kilometriä. Ehkä koen sitäkin joskus, mutta olen kotiutunut Joensuuhun niin hyvin, että tästä on tullut minulle toinen koti. Lisäksi muistan aina äitini sanat, kun 18-vuotiaana kollina pohdin miten kauaksi uskaltaa lähteä opiskelemaan. Hän sanoi minulle näin: ”Niin kauaksi kannattaa lähteä kuin pääsee, takaisinpäin pääsee aina”. Nyt olen oppinut, että tottahan se on.
Karelia on minulle lisäksi elämäntarinassani eräänlainen majakka, joka näytti valoa elämääni. Varusmiespalvelukseni keskeytymisen jälkeen koin, että ehkä minusta ei välttämättä tule mitään. Karelia-ammattikorkeakoulun ovien auettua tuo ajatus on poistunut. Minulla on selkeä suunta elämässäni, jota seuraan. Mahdollisuuksia on paljon ja maailma on avoin minulle. Se tuntuu aika hyvältä.
Tutustu metsätalouden koulutukseen>>