Opis­ke­li­ja­ta­rina Tarja Silvennoinen

Ikäosaa­mi­sen opin­noissa saa kehit­tää ja kehittyä

Tarja Silven­noi­nen, fysio­te­ra­peutti (AMK)
Ikäosaa­mi­sen YAMK-opiskelija

Vuoden 2017 tammi­kuussa tuli täyteen 30 vuotta siitä, kun aloitin työt kunto­hoi­ta­jana Kontio­nie­men sairaa­lassa. Työs­ken­te­lin jo tuol­loin eri osas­toilla ja nautin kohda­tes­sani erilai­sia ihmisiä ja tilan­teita. Samalla olen aina halun­nut kehit­tää itseäni ja työtä, jota teen. Vuonna 1999 valmis­tuin fysio­te­ra­peu­tiksi silloi­sesta Pohjois-Karja­lan ammat­ti­kor­kea­kou­lusta. Toimin fysio­te­ra­peut­tina vuosien ajan sisäi­senä sijai­sena ja työni oli hyvin vaih­te­le­vaa ja monipuolista.

Sisäi­nen palo kehit­ty­mi­seen ja kehit­tä­mi­seen säilyi, ja vuonna 2015 hain hiukan sattu­man kautta opis­ke­le­maan Ikäosaa­mi­sen YAMK-tutkin­toa. Nyt opis­ke­luja on takana puoli­toista vuotta ja olen edel­leen tyyty­väi­nen ratkai­suuni, vaikka välillä työn ja opis­ke­lun yhteen­so­vit­ta­mi­nen on ollut raskasta. Kaikkea en ole varmasti vielä edes kokenut, ja kesken oleva opin­näy­te­työ tulee vielä varmasti tarjoa­maan monen­lai­sia koke­muk­sia ja tunteita.

Olen aina ollut hyvin kömpelö mitä tieto­tek­niik­kaan tulee. Se ei ole kiin­nos­ta­nut, enkä ole kokenut tarvit­se­vani taitoja muuten kuin töissä. Opis­ke­lun myötä taitoni ovat kart­tu­neet. Suuri kiitos tästä kuuluu kärsi­väl­li­selle työ- ja opis­ke­lu­ka­ve­ril­leni. Ilman nykyi­siä taito­jani en selviäisi uusista työtehtävistäni.

Vuoden alusta aloit­ta­neen Siun soten myötä työyh­tei­sös­säni keskus­sai­raa­lan fysio­te­ra­piassa tuli hakuun osas­ton­hoi­ta­jan virka. Minulla on työuraa jäljellä reilut kymme­nen vuotta ja mietin, miten haluai­sin sen käyttää. Halusin kokea vielä jotakin uutta. Kysei­nen tehtävä kiin­nosti ja pohdin­nan jälkeen hain virkaa. Minut valit­tiin, ja nyt olen Tikka­mäen tera­pia­pal­ve­lu­jen palve­lue­si­mies. Henki­lö­kun­taan kuuluu kunto­hoi­ta­jia, fysio­te­ra­peut­teja ja toimin­ta­te­ra­peut­teja, kaik­ki­aan 44 henkeä. Työpis­teinä toimi­vat Tikka­mäki ja Siilai­sen sairaala.

Tultuani vali­tuksi olin aluksi lähes järkyt­ty­nyt ja mietin mihin olen ryhty­nyt. Työni suola on aina olleet erilai­set poti­laat, ja nyt uuden työni myötä en pääsisi enää kiinni käytän­nön poti­las­työ­hön. Alku­jär­ky­tyk­sen jälkeen olen kuiten­kin ymmär­tä­nyt jo hiukan mitä kaikkea sain tilalle. Työs­ken­te­len edel­leen tuttu­jen työka­ve­rei­den kanssa, näkö­kulma vain on erilai­nen. Olen myös saanut uusia työka­ve­reita, joista osa suorit­taa niin ikään YAMK-opin­toja. Jatkossa pääsen kehit­tä­mään fysio­te­ra­piaa niin omassa työyh­tei­sös­säni kuin myös maakunnallisesti.

Esimie­henä olen vielä täysi raakile, mutta uskon oppi­vani. Toivon, että vuosien työs­ken­te­lystä ihmis­ten parissa on hyötyä. Samoin uskon, että vielä kesken olevat ja toivot­ta­vasti jouluun mennessä valmis­tu­vat opin­toni autta­vat ja ohjaa­vat ratkai­suis­sani vuosien varrella.

Tutustu Ikäosaa­mi­sen koulutukseen >