Ikäys­tä­väl­listä jatku­vaa oppi­mista raken­ta­massa yhdessä ikään­ty­vien kanssa

Kansain­vä­li­sen AliVe -hank­keen (ks. Myller ym. 2023) kohde­ryh­mänä ovat yli 55-vuoti­aat ihmiset, ja käytämme heistä tässä artik­ke­lissa käsi­tettä ikään­ty­vät oppijat. Hank­keen yhtenä tavoit­teena on osal­lis­taa kohde­ryh­mään kuulu­via kansa­lai­sia suun­nit­te­le­maan yhdessä hanke­toi­mi­joi­den kanssa yli 55-vuotiaille sovel­tuva mikro-opin­to­ko­ko­nai­suus sekä käsi­kirja mikro-opin­to­jen yhteis­suun­nit­te­luun. Tässä artik­ke­lissa tarkas­te­len ikäys­tä­väl­listä jatku­vaa oppi­mista ja sitä, millai­set tekijät moti­voi­vat ikään­ty­neitä opis­ke­le­maan. Lisäksi tarkas­te­len, millai­set tekijät voivat edistää tai estää oppi­mista, ja miksi ikään­ty­nei­den jatkuva oppi­mi­nen on tärkeää yksi­löille, yhtei­söille ja yhteiskunnalle.

Ikäys­tä­väl­li­nen jatkuva oppi­mi­nen yhteis­ke­hit­tä­mi­sen tavoitteena

Tarkas­te­lemme jatku­vaa oppi­mista ikäys­tä­väl­li­syy­den näkö­kul­masta. Lemmetty ja Collin (2022) ovat toden­neet, että jatkuva oppi­mi­nen on tulkin­nan­va­rai­nen käsite, ja tämän vuoksi on tärkeää määri­tellä, mitä se eri asiayh­teyk­sissä tarkoit­taa. Ikäys­tä­väl­li­sen jatku­van oppi­mi­sen näkö­kul­masta ikään­ty­vät ja ikään­ty­neet ihmiset nähdään aktii­vi­sina toimi­joina ja osal­lis­tu­jina. Heillä on omia kiin­nos­tuk­sen kohtei­taan ja tarpei­taan, jotka voivat erota nuorem­pien oppi­joi­den tarpeista. AliVe -hank­keessa osal­lis­tamme ikään­ty­viä ja ikään­ty­neitä kansa­lai­sia mukaan mikro-opin­to­jen suun­nit­te­luun. Hank­keen kuluessa pyrimme tarken­ta­maan ja samalla laajen­ta­maan kuvaa ikäys­tä­väl­li­sestä jatku­vasta oppimisesta.

Oppi­mista tarkas­te­lemme sosio­kult­tuu­ri­sena ilmiönä, jossa yksilöt ja yhtei­söt voivat oppia yhdessä ja toisil­taan. Ympä­ris­töllä on keskei­nen merki­tys siinä, mitä ja miten opitaan. AliVe -hank­keessa tavoit­tee­namme on oppia yhdessä ikään­ty­nei­den kanssa. Aluksi haemme yhteis­ke­hit­tä­mi­seen yli 55-vuotiaita ihmisiä, jotka ovat kiin­nos­tu­neita kehit­tä­mään ikään­ty­ville suun­nat­tuja mikro-opin­toja. Yhteis­ke­hit­tä­mi­sen avulla pyrimme raken­ta­maan yhteistä ymmär­rystä ikään­ty­vien ja ikään­ty­nei­den oppi­joi­den näkö­kul­mista jatku­vaan oppi­mi­seen ja tunnis­ta­maan ikäys­tä­väl­li­seen jatku­vaan oppi­mi­seen mahdol­li­sesti liit­ty­viä ongel­mia ja kehit­tä­mis­mah­dol­li­suuk­sia. Yhteis­ke­hit­tä­mi­sen tavoit­teena on, että raken­namme yhdessä ikään­ty­ville suun­na­tun mikro-opin­to­ko­ko­nai­suu­den. Breme­rin ym. (2018) mukaan on tärkeää, että yhteis­ke­hit­tä­mi­nen hyödyt­tää kaikkia osapuo­lia. On siis tärkeää miettiä, miten raken­namme yhteis­ke­hit­tä­mi­sen proses­sista sellai­nen, että osal­lis­tu­jat kokevat sen itsel­leen merki­tyk­sel­li­senä ja houkuttelevana.

Oppi­mi­sen moti­vaa­tio voi muuttua ikään­ty­mi­sen myötä

Ikään­ty­mi­sen myötä oppi­mi­sen motii­vit voivat muuttua. Eläkeiän lähes­tyessä tai ylit­tyessä tavoit­teena ei ole enää vält­tä­mättä uusi tutkinto tai etene­mi­nen uralla. Moni ikään­ty­nyt on kuiten­kin edel­leen innokas oppi­maan uutta. Läpi elämän voi aloit­taa uusia harras­tuk­sia, ja oppia lisää uusista aiheista. Joskus oppi­mista ei motivoi niin­kään itse oppi­mi­sen aihe, vaan yhtä tärkeää voi olla mukava ryhmä, johon haluaa kuulua. Uuden tekno­lo­gian oppi­mista voi innos­taa vaikka uudet suku­pol­vet, ja mahdol­li­suus kommu­ni­koida heidän kans­saan eri puolille maail­maa. Koulu­tuk­sen järjes­tä­jien onkin tärkeää tunnis­taa, millai­set erilai­set tekijät eri ihmisiä saat­ta­vat moti­voida. Ikään­ty­nyt oppija ei halua vält­tä­mättä oppia kaikkea sitä, mitä koulut­taja on suun­ni­tel­lut, vaan sitä, mistä hänelle itsel­leen on hyötyä tai iloa.

Aikuis­ten oppi­mis­mo­ti­vaa­tiosta on paljon tutki­muk­sia. 1970 -luvulla on kehi­tetty koulu­tuk­seen osal­lis­tu­mi­sen asteikko (Educa­tion Partici­pa­tion Scale, EPS), jota käyte­tään usein vertai­lu­koh­tana myöhem­mille tutki­muk­sille. Tässä astei­kossa on kuusi moti­vaa­tio­te­ki­jää: työhön liit­tyvä päte­vyys, mahdol­li­suus luoda henki­lö­koh­tai­sia sosi­aa­li­sia kontak­teja, pake­ne­mi­nen tai piris­tys (muutos omassa elämässä), ulkoi­set odotuk­set tai vaati­muk­set ja sosi­aa­li­nen hyvin­vointi (yhtei­söön osal­lis­tu­mi­nen). (Boshier 1977, Xiong & Zuo 2019 mukaan.) Ikään­ty­mi­sen myötä moti­vaa­tio­te­ki­jät muut­tu­vat edel­leen. Useissa tutki­muk­sissa ikään­ty­nei­den keskei­sim­mäksi opis­ke­lun motii­viksi on nostettu aivojen pitä­mi­nen aktii­vi­sena. On varmaan­kin kaikille tuttu ajatus, että aivoja kannat­taa käyttää sekä muistin että yleisen hyvin­voin­nin säily­mi­sen vuoksi. Tämä ajatus voi siis moti­voida myös opiskelua.

Kogni­tii­vi­nen kiin­nos­tus ja sosi­aa­li­set kontak­tit moti­voi­vat oppimaan

Kun on tutkittu ikään­ty­neitä aikui­sia, jotka ovat aktii­vi­sesti sitou­tu­neet elini­käi­seen oppi­mi­seen, on huomattu, että kaik­kein keskei­sin motiivi oli kogni­tii­vi­nen kiin­nos­tus; yleisen tiedon hank­ki­mi­nen, oppia oppi­mi­sen ilosta, laajen­taa omaa ajat­te­lua ja tyydyt­tää utelias mieli (Kim & Merriam 2004, Xiong & Zuo 2019 mukaan). Toinen merkit­tävä motiivi edellä maini­tussa tutki­muk­sessa oli sosi­aa­li­nen kontakti; miele­kästä teke­mistä ystä­vien kanssa, saada jotakin merki­tyk­sel­listä elämään, kohdata uusia ihmisiä, löytää ystäviä ja jakaa yhtei­nen kiin­nos­tus toisten kanssa.

Xiong ja Zuo (2019) ovat tutki­neet Irlan­nissa ikään­ty­neitä opis­ke­li­joita MOOC-kurssin yhtey­dessä ja tunnis­ti­vat kuusi moti­vaa­tio­tyyp­piä. Kaik­kein yleisin moti­vaa­tio heidän tutki­muk­ses­saan oli ongel­mien ratkaisu. Ikään­ty­neet aikui­set osal­lis­tui­vat MOOC-kurs­sille ratkais­tak­seen joita­kin henki­lö­koh­tai­seen elämään liit­ty­viä ongel­mia. He kertoi­vat esimer­kin leskeksi jääneestä ikään­ty­neestä naisesta, jonka keskei­sin ongelma oli oppia elämään yksin. Hän haki opis­ke­lun kautta uutta näkö­kul­maa elämäänsä. Toiseksi yleisin motiivi oli tiedon hankinta, ja tietoa halut­tiin hankkia sekä kurs­silta että toisilta opis­ke­li­joilta. Tietoi­suu­den, tai ajat­te­lun kehit­tä­mi­nen ja aivojen pitä­mi­nen aktii­vi­sena oli kolman­neksi yleisin motiivi. Neljän­nellä sijalla oli oppi­mi­sen ilo, mikä tarkoitti henki­lö­koh­tai­sen kiin­nos­tuk­sen tyydyt­tä­mistä ja oppi­mis­pro­ses­sista naut­ti­mista. Viiden­nellä sijalla oli tuottaa hyötyä toisille, auttaa tai rohkaista heitä. Kuuden­tena moti­vaa­tio­te­ki­jänä oli sosi­aa­li­nen kontakti, etsiä vuoro­vai­ku­tus­suh­teita toisiin. Tutki­muk­sessa todet­tiin, että löydös vahvis­taa aikai­sem­pia tutki­muk­sia, että aikui­set ovat enemmän ongel­ma­kes­kei­siä kuin aihe­kes­kei­siä opis­ke­lus­saan. (Xiong & Zuo 2019.) 

Xiong ja Zuon (2019 tutki­muk­sessa todet­tiin lisäksi, että ikään­ty­nei­den aikuis­ten oppi­mis­mo­ti­vaa­tiossa on eroja sekä suku­puol­ten että eri-ikäis­ten, nuorem­pien ja vanhem­pien ikään­ty­nei­den välillä. Tässä artik­ke­lissa emme kuiten­kaan tarkas­tele tarkem­min näitä eroja, vaan raken­namme aluksi ylei­sem­pää kuvaa ikään­ty­nei­den aikuis­ten oppimisesta. 

Ikään­ty­nei­den oppi­mista hait­taa­via ja edis­tä­viä tekijöitä

Vahva moti­vaa­tio uuden oppi­mi­seen on tärkeä lähtö­kohta, mutta ei aina riitä. Oppi­mi­seen voi ikään­ty­mi­sen myötä liittyä uuden­lai­sia haas­teita. On todettu, että ikään­ty­mi­nen vaikut­taa ihmisen fyysi­seen ja kogni­tii­vi­seen suori­tus­ky­kyyn. Esimer­kiksi eri aistien tai muistin heik­ke­ne­mi­nen voi vaikeut­taa oppi­mista. Toisaalta ikään­ty­neen oppi­mista voivat helpot­taa aikai­sem­mat koke­muk­set, niin itse oppi­mi­sesta kuin opit­ta­vista aiheista ja mene­tel­mistä. Uusia asioita voi olla helpompi ottaa vastaan, kun niitä voi liittää jo aikai­sem­paan tietoon ja koke­muk­seen. Toisaalta tähän vanhan tiedon yhdis­tä­mi­seen voi liittyä myös haas­teita. Suomi­nen (2023, 173) toteaa, että varsin­kin työelä­mä­kon­teks­tissa aikuis­ten oppi­mi­sen todel­li­nen haaste liittyy poisop­pi­mi­seen. Aikai­sem­min muodos­te­tut usko­muk­set ja merki­tys­ra­ken­teet voivat jopa estää oppi­mista. On siis tunnis­tet­tava, miten oppija ymmär­tää uuden opit­ta­van asian, ja millai­sia merki­tyk­siä hän sille ja sen oppi­mi­selle antaa. Tällöin oppi­mi­nen ei ole vain uuden oppi­mista, vaan yhtä tärkeää on tarkas­tella oppi­joi­den aikai­sem­pia koke­muk­sia ja opit­ta­vaan asiaan liit­ty­viä erilai­sia tulkintoja.

Uusi tekno­lo­gia innos­taa ja haastaa

Uuden tekno­lo­gian käyttö voi innos­taa toisia, ja jopa kauhis­tut­taa tai pelot­taa toisia. Ikään­ty­neet ovat siinä mielessä homo­gee­ni­nen ryhmä, että kukaan heistä ei ole oppinut älylait­tei­den käyttöä vielä nuoruu­des­saan. Toiset ovat kuiten­kin tarvin­neet uutta tekno­lo­giaa työs­sään, ja osa on ehkä opis­kel­lut sitä omaksi ilok­seen. Kansain­vä­li­sen aikuis­tut­ki­muk­sen mukaan Suomessa 55-65 -vuotiai­den ikäryh­män tieto­tek­niik­kaa sovel­tava ongel­man­rat­kai­su­taito on heikompi kuin OECD-maissa keski­mää­rin (Mäkinen ym. 2017). Taito­jen heik­ke­ne­mi­nen näkyi jo yli 45-vuotiailla, ja tähän tulisi työelä­mässä kiin­nit­tää huomiota.

Mäkinen ym. nosta­vat artik­ke­lis­saan esille myös havain­non, että joil­le­kin ikään­ty­ville uudet itseoh­jau­tu­vat oppi­mi­sen tavat voivat olla vieraita, ja poiketa huomat­ta­vasti niistä oppi­mi­sen tavoista, joita he ovat käyt­tä­neet. Lisäksi osaa­mis­puut­tei­den tunnis­ta­mi­nen ja tunnus­ta­mi­nen voi olla vaikeaa. He ovat myös havain­neet omassa tutki­muk­ses­saan, että hyvät tieto­tek­ni­set taidot omaa­valle uuden oppi­mi­nen voi olla helpom­paa, mikä synnyt­tää myön­tei­sen oppi­mi­sen kehän. Vastaa­vasti vähän tekno­lo­giaa käyt­tä­nei­den ja tieto­tek­ni­siltä taidoil­taan heikom­pien oppi­mi­sen kehä voi olla nega­tii­vi­nen. (Mäkinen ym. 2017.) Heikot tieto­tek­ni­set taidot voivat aiheut­taa monen­lai­sia osal­lis­tu­mi­sen ja uuden oppi­mi­sen haas­teita tieto­yh­teis­kun­nassa. Joskus ikään­ty­neillä voi olla myös haas­teita vierai­den kielien kanssa. Ehkä tämä voi olla yksi tekijä, joka vaikeut­taa myös tieto­tek­nii­kan käytön opet­te­lua. Tekno­lo­gi­aan liittyy paljon vieras­kie­listä termis­töä, joka on nuorem­mille jo hyvin­kin tuttua.

Ikään­ty­nei­den jatkuva oppi­mi­nen on tärkeää yksi­löille, yhtei­söille ja yhteiskunnalle

Ikään­ty­mi­sen ja oppi­mi­sen välinen suhde on ollut Salli­lan (2000) mukaan Suomessa laajan kiin­nos­tuk­sen kohteena jo 1990-luvulta lähtien. Kiin­nos­tuk­sen takana on ollut lähinnä talou­den ja työelä­män tarpeet. Työelä­män tarpeet ohjaa­vat jatku­van oppi­mi­sen kehit­tä­mistä myös nykyi­sin. Uuden halli­tus­oh­jel­man tavoit­teena on jatku­van oppi­mi­sen uudis­tuk­sen avulla edistää työi­käis­ten mahdol­li­suuk­sia kehit­tää osaa­mis­taan ja osaavan työvoi­man saata­vuutta (Valtio­neu­vos­ton tiedote 1.3.2023). Ikään­ty­vien ja ikään­ty­nei­den jatku­van oppi­mi­sen edis­tä­mi­nen on kuiten­kin tärkeää niin yksilön, yhtei­sö­jen ja yhteis­kun­nan­kin näkö­kul­mista myös työelä­män jälkeen tai sen ulkopuolella.

Ihmiset asuvat yhä kauem­min ja useam­min ikään­tyes­sään koto­naan, mikä tarkoit­taa samalla tarvetta jatku­valle oppi­mi­selle. Sähköis­ty­vät palve­lut ja mahdol­li­set uudet apuvä­li­neet haas­ta­vat ikään­ty­neitä jatku­vaan oppi­mi­seen. Oppi­mi­nen on helpom­paa, jos sitä on tehnyt pitkin matkaa elämänsä aikana. Jatkuva oppi­mi­nen voi siis tuoda helpo­tusta ikään­ty­neen arkeen. Kun huomaa, että voi edel­leen oppia uusia asioita, se vahvis­taa itse­luot­ta­musta ja tuo turval­li­suutta. Sähköis­ten vies­tin­tä­vä­li­nei­den käyttö voi lisätä ikäih­mis­ten sosi­aa­lista aktii­vi­suutta ja osal­lis­tu­mista yhteis­kun­taan. Terveel­lis­ten elin­ta­po­jen, ikään­ty­nei­den ravit­se­muk­seen ja liikun­taan liit­ty­vien uusien asioi­den oppi­mi­nen voi edistää hyvin­voin­tia ja pitää kuntoa yllä yhä pidem­pään. Nämä ovat tärkeitä asioita niin yksi­löille itsel­leen, kuin esimer­kiksi perheelle ja yhteiskunnalle.

Norjassa ikäih­mi­siä osal­lis­te­taan palve­lu­jen ja ympä­ris­tö­jen kehittämiseen

Olimme syksyllä 2023 EAFS -hank­keen työmat­kalla Norjassa tutus­tu­massa siihen, miten Norjan kunnissa raken­ne­taan Ikäys­tä­väl­listä yhteis­kun­taa. Keskei­sessä roolissa on ikään­ty­nei­den, mutta myös kaike­ni­käis­ten kansa­lais­ten, osal­lis­ta­mi­nen kehit­tä­mi­seen ja yhteis­kun­taan. Yhteis­kun­nassa, ja kunnissa halu­taan kuulla, millai­sia tarpeita ja ajatuk­sia ikäih­mi­sillä on siihen, millai­sessa ympä­ris­tössä he halua­vat elää. Ikäih­mi­siä osal­lis­te­taan pohti­maan kult­tuu­ri­pal­ve­luja, asumista, julkista liiken­nettä, palve­lu­jen sijain­tia, käve­ly­reit­tejä, kohtaa­mis­paik­koja, vapaa­eh­tois­työtä jne. Keskei­nen kysymys on, miten tehdä näistä kaikista palve­luista, toimin­noista ja ympä­ris­töistä ikäys­tä­väl­li­siä. Tämä on yhtei­nen oppi­mi­sen kohde. 

Ikään­ty­neille järjes­te­tään monen­lai­sia osal­lis­tu­mi­sen mahdol­li­suuk­sia. On työpa­joja, yhdessä luomi­sen konfe­rens­seja, tutus­tu­mis­käyn­tejä, kaupun­gin­ta­lolla tapaa­mi­sia, aamu­kah­vi­ta­paa­mi­sia, kerhoja, verk­ko­si­vuja ja muita sähköi­siä kanavia. Kaik­kien tapaa­mis­ten tavoit­teena on raken­taa dialo­gia ikäih­mis­ten, päät­tä­jien, suun­nit­te­li­joi­den ja kaupun­gin toimi­joi­den ja yritys­ten välille. Saimme kuulla myös monista yhdessä kehi­te­tyistä palve­luista ja toimin­noista, joihin ikäih­mi­set mielel­lään osal­lis­tui­vat. He toimi­vat esimer­kiksi vapaa­eh­toi­sina ja järjes­tä­vät vertais­ryh­missä liikun­ta­tuo­kioita, retkei­lyä yms. Kaik­kien eri tahojen osal­lis­tu­mi­nen ikäys­tä­väl­li­sen yhteis­kun­nan raken­ta­mi­seen on tärkeää niin yksi­löille, yhtei­söille kuin yhteis­kun­nalle. (ks. lisää Gamme & Rafoss 2020.) Ikäys­tä­väl­li­sen yhteis­kun­nan raken­ta­mi­nen tarjoaa loput­to­masti erilai­sia oppi­mi­sen mahdol­li­suuk­sia kaike­ni­käi­sille toimijoille.

Keskeistä edellä kerro­tussa Norjan esimer­kissä on se, että siinä ikäih­mi­set nähdään aktii­vi­sina toimi­joina ja osal­lis­tu­jina. Heidän ääntään halu­taan kuulla, ja sitä arvos­te­taan yhteis­kun­nan raken­ta­mi­sessa. Ikäih­mi­set nähdään siis subjek­teina, ei toimin­nan kohteina. Ikäih­mis­ten aktii­vi­nen toimi­juus on keskei­nen arvo myös AliVe-hank­keessa. Haluamme oppia lisää ikään­ty­vien ja ikään­ty­nei­den ihmis­ten erilai­sista oppi­mi­sen motii­veista ja oppi­mi­sen tarpeista sekä oppi­mi­seen vaikut­ta­vista teki­jöistä. Seuraa­vina haas­teina on pohtia, miten raken­taa hanke­toi­min­nasta, ja siihen sisäl­ty­vistä osal­lis­ta­mi­sen koke­muk­sista merki­tyk­sel­listä niin yksi­löi­den, yhtei­sön kuin yhteis­kun­nan­kin näkö­kul­masta, niin kansal­li­sesti kuin kansainvälisesti.

---

Kirjoit­taja:

Heli Makko­nen, yliopet­taja, projek­ti­asian­tun­tija, AliVe-hanke, Karelia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet:

Bremer, O., Frilan­der, O. & Rowley, C. 2018. Mene­tel­miä eetti­seen ja inno­va­tii­vi­seen toimin­taan: tule­vai­suusa­jat­telu, yhteis­ke­hit­tä­mi­nen ja kokei­lut. Teok­sessa S.Viljanen & P.Juuti (toim.) 2018. Arvo­val­lan­ku­mous. Eetti­syys inno­vaa­tioi­den lähteenä yhteis­kun­nal­li­sissa yrityk­sissä. Edita ja Arvoliitto.

Gamme, A. & Rafoss, A.B. 2020. Hand­book for Age-Friendly Commu­ni­ties. https://www.ks.no/globalassets/fagomrader/velferd/universell-utforming/Handbook-for-age-friendly-communities-F41-web.pdf Luettu 6.12.23

Lemmetty, S. & Collin, K. 2022. Johdanto: Jatkuva oppi­mi­nen ja työelämä (aikuis)kasvatustieteellisessä viite­ke­hyk­sessä. Teok­sessa S. Lemmetty & K. Collin (toim.) 2022. Jatkuva oppi­mi­nen ja aikuis­pe­da­go­giikka työssä. Jyväs­ky­län yliopisto, SoPhi, (s. 7-21)

Lemmetty, S., Jaak­kola, M., Collin, K. & Pihla­ja­maa, J. 2022. Jatkuva työssä oppi­mi­nen – lähtö­koh­tia, edel­ly­tyk­siä ja seurauk­sia.  Teok­sessa S. Lemmetty & K. Collin (toim.) 2022. Jatkuva oppi­mi­nen ja aikuis­pe­da­go­giikka työssä. Jyväs­ky­län yliopisto, SoPhi, 23-56.

Mäkinen, M., Saik­ko­nen, L., Muhonen, M. & Sihvo­nen, M. 2017. Päivit­tä­mät­tö­mät digi­tai­dot jarrut­ta­vat ikään­ty­vien työuraa. Työelä­män tutki­mus – Arbets­livs­forsk­ning 15 (2) – 2017. Luettu 6.12.23.

Myller, T., Makko­nen, H. & Airak­si­nen, A. 2023. Kansain­vä­li­sessä AliVe-hank­keessa kehi­te­tään ikäys­tä­väl­listä jatku­vaa oppi­mista. Pulssi-portaali (12.12.23)

Sallila, P. Johdanto: Ikään­ty­mi­nen aikuis­kou­lu­tuk­sen haas­teena. Teok­sessa P.. Sallila 2000. Oppi­mi­nen ja ikään­ty­mi­nen. Aikuis­kas­va­tuk­sen 41. vuosi­kirja. Kansan­va­lis­tus­seura ja Aikuis­kas­va­tuk­sen Tutki­mus­seura. (s. 7-17)

Suomi­nen, J. 2023. Oppi­mi­sen johta­mi­nen työelä­mässä. Tammertekniikka.

Valtio­neu­vos­ton tiedote 1.3.2023. https://valtioneuvosto.fi/-//1410845/jatkuvaan-oppimiseen-avautuu-uusia-mahdollisuuksia-mutta-uudistusta-on-jatkettava- Luettu 12.12.23.

Xiong, J. & Zuo, M. 2019. Older adults’ lear­ning moti­va­tions in massive open online courses. EDUCATIONAL GERONTOLOGY 2019, VOL. 45, NO. 2, 82–93 https://doi.org/10.1080/03601277.2019.1581444. Luettu 6.12.23

Artik­ke­li­kuva: Freepik