Minne menit aikuis­kou­lu­tus? : osa 2

Millaista aikuis­kou­lu­tus oli Pohjois-Karja­lan ammattikorkeakoulussa?

Tässä artik­ke­li­sar­jassa muis­tel­laan menneitä ja katso­taan ajassa taak­se­päin. Tarkas­te­lun kohteena on viimei­sen kolmen­kym­me­nen vuoden aikana tapah­tu­neet muutok­set tavassa toteut­taa ja kehit­tää jatku­vaa oppi­mista. Artik­ke­leissa käyte­tään myös käsit­teitä aikuis­kou­lu­tus ja elini­käi­nen oppi­mi­nen, jotka sana­pari jatku­van oppi­mi­nen korvasi 2010-luvun lopulla. Kerron­nan kohteena ovat luon­nol­li­sesti tapah­tu­mat ja muutok­set Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lussa, joka vuosina 1992–2012 tunnet­tiin nimellä Pohjois-Karja­lan ammattikorkeakoulu.

Minne menit aikuis­kou­lu­tus? -artik­ke­li­sar­jan ensim­mäi­sessä osassa käytiin läpi Pohjois-Karja­lan ammat­ti­kor­kea­kou­lun aikuis­kou­lu­tuk­sen alku­tai­pa­letta. Tässä sarjan toisessa artik­ke­lissa kuva­taan Pohjois-Karja­lan ammat­ti­kor­kea­kou­lun (PKAMK) aikuis­kou­lu­tuk­sen eri toteu­tus­ta­poja ja niiden taus­talla vaikut­ta­neita kansal­li­sen rahoi­tus­jär­jes­tel­män muutok­sia ja ammat­ti­kor­kea­kou­lun omia linjauksia.

Vuosien saatossa aikuis­kou­lu­tuk­sen toteut­ta­mi­sen pain­opis­teet niin ammat­ti­kor­kea­kou­lu­ken­tällä kuin Pohjois-Karja­lan ammat­ti­kor­kea­kou­lussa (PKAMK) ja myöhem­min Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lussa ovat vaih­del­leet. Useim­mi­ten toteu­tuk­siin ovat vaikut­ta­neet kulloi­set­kin aikuis­kou­lu­tuk­sen trendit ja tavoit­teet, mutta erityi­sesti Opetus­hal­li­tuk­sen ja Opetus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riön vuosien varrella muok­kaa­mat rahoi­tus­jär­jes­tel­mät. Se mikä 10 vuotta sitten oli itses­tään­sel­vyys vaik­kapa rahoi­tuk­sen kannalta, ei ole sitä enää tänä päivänä. Aikuis­kou­lu­tuk­sen toimin­taa ja tuot­teita on katsot­tava oman aika­kau­den tuot­teina suhteessa rahoi­tuk­seen ja korkea­kou­lun stra­te­gi­siin valintoihin.

Avoin ammat­ti­kor­kea­koulu käyntiin

Avoimen ammat­ti­kor­kea­kou­lun opinnot oli tarkoi­tettu kaikille haluk­kaille. Opinnot olivat PKAMK:n tutkin­to­vaa­ti­mus­ten mukai­sia ja niiden sisäl­löstä vasta­si­vat koulu­tus­oh­jel­mat. Avoimen amk:n opinnot luet­tiin hyväksi ammat­ti­kor­kea­kou­lu­tut­kin­toon. 2000-luvun ensim­mäi­sellä vuosi­kym­me­nellä opetus tapah­tui pääsään­töi­sesti iltai­sin, mutta jonkin verran myös päivä­ope­tuk­sen yhtey­dessä. Opetusta järjes­tet­tiin myös kesällä. Avoimen amk:n opinnot muodos­tui­vat tuol­loin pääsään­töi­sesti yksit­täi­sistä kurs­seista, jotka olivat laajuu­del­taan muuta­man opin­to­vii­kon mittaisia.

Avoimen ammat­ti­kor­kea­kou­lun toiminta aloi­tet­tiin Suomessa vuonna 1997. Avoimen amk:n toteu­tuk­sille ei ollut omaa eril­listä rahoi­tusta, vaan se oli osa tutkin­toon johta­van aikuis­kou­lu­tuk­sen rahoi­tusta, joka sovit­tiin ammat­ti­kor­kea­kou­lu­koh­tai­sissa tavoite- ja tulos­neu­vot­te­luissa. Avoi­melle amk:lle tuli oma rahoi­tus vasta vuoden 2014 ammat­ti­kor­kea­kou­lun rahoi­tusuu­dis­tuk­sen yhteydessä.

Vuonna 2002 avoimen amk:n opis­ke­li­joita oli PKAMK:ssa 274 ja he suorit­ti­vat yhteensä 763,5 opin­to­viik­koa. Näillä luvuilla PKAMK:n avoimen amk:n toiminta kuului abso­luut­ti­sesti parhaa­seen neljän­nek­seen ammat­ti­kor­kea­kou­lu­jen väli­sessä vertai­lussa. Opinnot olivat useim­mi­ten lyhyitä, 1–3 opin­to­vii­kon mittai­sia, eril­li­siä avoimen koulu­tuk­sia. PKAMK:ssa aloi­tet­tiin rohkeasti kehit­tä­mään myös perus­o­pe­tuk­seen integroi­tuja avoimen opin­toja. Avoimen opis­ke­li­joille laadit­tiin henki­lö­koh­tai­nen opetus­suun­ni­telma, jonka mukaan opin­toja suoritettiin.

Rahoi­tus kannusti erikoi­so­pin­to­jen toteuttamiseen

Erikois­tu­mi­so­pin­noissa opis­ke­lija saattoi täyden­tää, syven­tää ja laaja-alais­taa amma­til­lista osaa­mis­taan. Opinnot perus­tui­vat työelä­män tarpei­siin ja ne myös useim­mi­ten suun­ni­tel­tiin yhdessä työelä­män kanssa. Erikois­tu­mi­so­pin­to­jen kesto oli useim­mi­ten puolesta vuodesta vuoteen ja ne olivat 20-40 opin­to­vii­kon laajuisia.

Erikois­tu­mi­so­pin­toja toteu­tet­tiin PKAMK:ssa runsaasti. Ne olivat työelä­mä­läh­töi­siä ja erikois­tu­mis­kou­lu­tuk­siin osal­lis­tui runsaasti Kare­lian henki­lö­kun­taa. Vuonna 2001 erikois­tu­mi­so­pin­to­jen aloi­tus­paik­ka­määrä oli 550 opis­ke­li­jaa. Keväällä ja syksyllä 2001 haussa oli yhteensä 27 erikois­tu­mi­so­pin­toa. Erikois­tu­mi­so­pin­toja järjes­tet­tiin kaikilla koulu­tus­aloilla. Tarjolla oli mm. metsä- puuta­lou­den tieto­tek­niik­kaa, 3D-suun­nit­te­lua, elekt­ro­nista kaupan­käyn­tiä, matkai­lu­pal­ve­luja, demen­toi­tu­van poti­laan hoito­työtä, graa­fista suun­nit­te­lua, ihmis­ten johta­mista julkis­hal­lin­nossa ja työnohjaajakoulutuksia.

Erikois­tu­mi­so­pin­not olivat silloi­sen Opetus­mi­nis­te­riön (OPM) hyvin rahoit­ta­mia koulu­tuk­sia. PKAMK sai keski­mää­rin 27000 markkaa/opiskelija yhtä 40 opin­to­pis­teen suori­tusta vastaan. Kaik­ki­aan vuosit­tain niin erikois­tu­mis- kuin tutkin­toon johta­vasta aikuis­kou­lu­tuk­sesta PKAMK:n aikuis­kou­lu­tus sai OPM:n tukea noin 20 000 000 markkaa (3 000 000 €) vuodessa.

Näin ollen erikois­tu­mi­so­pin­not olivat opis­ke­li­joille verrat­tain huokeita ja ammat­ti­kor­kea­kou­lun saama rahoi­tus hyvin­kin kannus­ta­vaa. Ammat­ti­kor­kea­koulu-uudis­tuk­sen (2014) myötä erikois­tu­mi­so­pin­to­jen rahoi­tus­pai­neet kaatui­vat enemmän työelä­män ja opis­ke­li­jan harteille ja niiden rahoi­tus yhte­näis­tet­tiin saman­lai­seksi koske­maan koko korkea­kou­lu­kent­tää. Erikois­tu­mi­so­pin­to­jen merki­tys alkoi­kin uuden rahoi­tus­me­ka­nis­min myötä vähen­tyä merkittävästi.

Moni­muoto-opetusta tutkin­toon johta­vassa koulutuksessa

Tutkin­toon johta­van aikuis­kou­lu­tuk­sen opinnot toteu­tet­tiin useim­mi­ten moni­muoto-opetuk­sena, jossa hyödyn­net­tiin etä- ja verk­ko­pe­da­go­giik­kaa. Opetusta oli iltai­sin, sekä jonkin verran myös normaa­lina päivä­ope­tuk­sena. Tutkin­toon johtava aikuis­kou­lu­tus oli tarkoi­tettu pääsään­töi­sesti yli 25-vuotiaille aikui­sille. Tutkin­toon johtava aikuis­kou­lu­tus oli useim­mi­ten päätoi­mista opis­ke­lua, jossa opis­ke­li­jat täyden­si­vät amma­til­li­sen koulu- tai opis­toas­teen tutkin­non ammattikorkeakoulututkinnoksi.

Tutkin­toon johta­van aikuis­kou­lu­tuk­sen aloi­tus­paik­ka­määrä oli reilut 500 opis­ke­li­jaa (vuonna 2001 570 aloi­tus­paik­kaa). Tutkin­toon johtava aikuis­kou­lu­tus alkoi sillä nimellä kadota vuoden 2014 rahoi­tusuu­dis­tuk­sen myötä. Jatkossa oli tutkin­toon johta­via ryhmiä, joiden toteu­tus tuli yhä moni­muo­toi­sem­maksi ja etäope­tuk­sen osuus toteu­tuk­sesta kasvoi voimakkaasti.

Työvoi­ma­kou­lu­tuk­sessa yhdis­tyi teoria ja käytän­nön harjoittelu

Työvoi­ma­po­liit­ti­sen koulu­tuk­sen merki­tys alkoi nousta vahvasti 2000-luvun alussa. Sille oli kasva­vaa tarvetta ja rahoi­tusta koor­di­noi paikal­li­nen työvoi­ma­piiri. Työvoi­ma­piiri järjesti sään­nöl­li­sesti tarjous­kil­pai­lu­tuk­sia työt­tö­mille tai työt­tö­myy­su­han alla oleville suun­na­tuista koulu­tuk­sista. Koulu­tuk­silla pyrit­tiin anta­maan siihen osal­lis­tu­ville jotakin erityis­osaa­mista, jotta heillä olisi parem­mat mahdol­li­suu­det onnis­tua rekry­toin­ti­ti­lan­teissa. Työvoi­ma­kou­lu­tuk­set raken­tui­vat useim­mi­ten koulu­tuk­sen järjes­tä­jien toteut­ta­masta teoria­kou­lu­tuk­sista ja työpai­koilla järjes­tet­tä­västä harjoit­te­lusta. Harjoit­te­lulla oli suuri merki­tys työpai­kan saami­selle. Harjoit­te­lussa opis­ke­lija pystyi osoit­ta­maan työnan­ta­jalle päte­vyy­tensä kysei­seen työhön.

PKAMK:ssa työvoi­ma­kou­lu­tus­ten suun­nit­te­lussa olivat vahvasti mukana aikuis­kou­lu­tus­vas­taa­vat. Tarjous­pyyn­nöt olivat melko tark­kaan tuot­teis­tet­tuja, joten avain­te­ki­jöitä tarjouk­sen saami­seksi läpi olivat koulu­tuk­sen laatu (opet­ta­jat, tilat, lait­teet jne.), toteu­tus­tapa ja hinta.

Täyden­nys­kou­lu­tusta yrityksille

Lyhyt­kes­toi­nen täyden­nys­kou­lu­tus jakau­tui kahteen osaan: työor­ga­ni­saa­tiolle järjes­tet­tä­vään henki­lös­tö­kou­lu­tuk­seen ja yksit­täi­sille henki­löille järjes­tet­tä­vään omaeh­toi­seen täyden­nys­kou­lu­tuk­seen. Lyhyt­kes­toi­nen täyden­nys­kou­lu­tus saattoi olla myös osit­tain yhteis­kun­nan rahoit­ta­maa (OPM). Parhaim­mil­laan Työ- ja elin­kei­no­kes­kus­ten (nyk. ELY-keskus) rahoi­tus täsmä­kou­lu­tuk­sen osalta saattoi olla 70 % sen mark­ki­na­hin­nasta. Yrityk­set hyödyn­si­vät tätä mahdol­li­suutta varsin paljon.

Yritys­ten tarve lyhyt­kes­toi­selle täyden­nys­kou­lu­tuk­selle muodos­tui usein ajan­koh­tai­sista osaa­mis­tar­peista: tieto­tek­niikka, uudet tekno­lo­giat, laatu­työ jne. PKAMK järjesti näitä koulu­tuk­sia vuosit­tain vaih­te­le­vasti, mutta ongel­mana oli usein sen, että yritys­ten tai työor­ga­ni­saa­tioi­den tarve oli ”heti pari viikon päästä” ja PKAMK pystyi parhaim­mil­laan vastaa­maan tarpee­seen ”muuta­man kuukau­den päästä”. Avoimen amk:n koulu­tusta, erikois­tu­mi­so­pin­toja, tutkin­toon johta­vaa aikuis­kou­lu­tusta ja työvoi­ma­kou­lu­tusta PKAMK pystyi suun­nit­te­le­maan pitkällä tähtäi­mellä. Resurs­sien varaa­mi­nen ja koulu­tus­ten toteut­ta­mi­nen olivat parem­min hallit­ta­vissa kuin lyhyt­kes­toi­nen täydennyskoulutus.

Rahoi­tus­jär­jes­tel­mä­uu­dis­tus muuttaa toimintaa

Vuoden 2014 rahoi­tus­jär­jes­tel­mä­uu­dis­tus oli aikuis­kou­lu­tuk­sen kannalta erit­täin merkit­tävä. Ammat­ti­kor­kea­kou­lu­jen aikuis­kou­lu­tuk­sen rahoi­tus­pohja mureni mm. erikois­tu­mi­so­pin­to­jen osalta. Rahoi­tuk­sen pain­opiste siirtyi vahvasti yrityk­sille ja koulu­tuk­siin osal­lis­tu­ville. Koulu­tus­ten järjes­tä­mi­sessä paino­te­tiin myös yhteis­työn merki­tystä muiden ammat­ti­kor­kea­kou­lu­jen kanssa. Yhteis­työstä tuli itse asiassa vaade, ei vain toive. Yli 25-vuotiaille aikui­sille kohden­nettu tutkin­to­kou­lu­tus sellai­se­naan hävisi aikuis­kou­lu­tuk­sen kartalta. Työvoi­ma­kou­lu­tus­ten tarjous­kil­pai­lu­tuk­set ovat yhä enemmän jakau­tu­neet korkea­kou­luille ja amma­til­li­selle toiselle asteelle kohden­net­tui­hin kilpai­lu­tuk­siin. Maahan­muut­ta­jille suun­nat­tu­jen koulu­tus­ten kilpai­lu­tus­ten määrä on kasva­nut jatkuvasti. 

Avoimen amk:n osalta rahoi­tus vakiin­tui ja vuoden 2014 uudis­tuk­sen myötä sen toiminta monin­ker­tais­tui. Nykyi­sin avoi­mella amk:lla on vahva rooli ammat­ti­kor­kea­kou­lu­jen tutkin­toon johta­van koulu­tuk­sen mark­ki­noin­nissa ja se nähdään myös osana täyden­nys- ja henkilöstökoulutusta.


Kirjoit­taja:

Harri Mikko­nen, palve­lu­lii­ke­toi­min­nan pääl­likkö, Karelia-ammattikorkeakoulu

Kirjoit­taja työs­ken­teli aikuis­kou­lu­tus­joh­ta­jana Pohjois-Karja­lan ammat­ti­kor­kea­kou­lussa vuosina 1998-2009.

Artik­keli perus­tuu kirjoit­ta­jan muis­tiin­pa­noi­hin ja koke­muk­siin aikuis­kou­lu­tuk­sen toteut­ta­mi­sesta 1990-luvulta alkaen.

Artik­ke­li­kuva: freepik