Kansain­vä­li­nen harjoit­te­lu­vaihto vei fysio­te­ra­peut­tio­pis­ke­li­jan Los Angelesiin

Kansain­vä­li­nen osaa­mi­nen on yksi muut­tu­van työelä­män avain­tai­doista (Karelia 2023) ja se voidaan nähdä myös yhtenä kilpai­lu­te­ki­jänä (Opetus­hal­li­tus 2023). Moni­nai­sessa yhteis­kun­nassa täytyy tulla toimeen monen­lais­ten ihmis­ten kanssa ja ajatella laajasti (OECD 2018), jonka vuoksi kansain­vä­li­sen osaa­mi­sen kehit­tä­mi­nen on tärkeää. Kansain­vä­lis­ten koke­mus­ten kautta mm. kieli­taito, kult­tuu­ri­nen osaa­mi­nen ja näkö­kul­mat laaje­ne­vat.  (Opetus­hal­li­tus 2023.) 

Kansain­vä­li­syys on tärkeä osa Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lun toimin­taa ja sen kehit­tä­mi­nen on kirjattu myös Kare­lian stra­te­gi­aan (Karelia 2023b). Kare­lian fysio­te­ra­pian koulu­tuk­sessa opis­ke­li­joilla on erin­omai­set mahdol­li­suu­det kansain­vä­lis­ty­mi­seen opis­ke­li­ja­vaih­don, englan­nin­kie­li­sen opetus­tar­jon­nan, harjoit­te­lun tai hanke­työs­ken­te­lyn kautta. Tyypil­li­sesti fysio­te­ra­pian koulu­tuk­sesta opis­ke­li­jat lähte­vät vaih­toon kolman­nen vuoden aikana. (Karelia 2022.) Opis­ke­li­joita kannus­te­taan osal­lis­tu­maan kansain­vä­li­seen toimin­taan ja lähte­mään vaih­toon, koska kansain­vä­li­nen osaa­mi­nen on tärkeä osa myös fysio­te­ra­peu­tin osaa­mista (Suomen fysio­te­ra­peu­tit 2016).

Seuraa­vassa Kare­lian fysio­te­ra­peut­tio­pis­ke­lija Mirjam Oinonen kuvaa koke­muk­si­aan kansain­vä­li­sestä vaihdosta. 

Suoraan syvään päätyyn

Sanonta ”välillä pitää mennä kauas nähdäk­seen lähelle” piti paik­kaansa omalla kohdal­lani, kun lähdin yksin suorit­ta­maan fysio­te­ra­pian harjoit­te­lu­vaih­toa Yhdys­val­toi­hin elokuussa 2023. Viimei­sen fysio­te­ra­pia­har­joit­te­luni paik­kana toimi neuro­lo­gi­nen kuntou­tu­mis­kes­kus Los Ange­le­sissa. Harjoit­te­lussa ja arkie­lä­mässä hyppä­sin suoraan epämu­ka­vuusa­lu­eeni syvään päätyyn sekä kroo­la­sin posi­tii­vis­ten ja nega­tii­vis­ten tuntei­den aallo­kossa. Samalla nautin ranta­päi­vistä Kali­for­nian rannoilla sekä kiersin Los Ange­le­sin tunne­tut turis­ti­koh­teet, kuten Hollywoo­din Walk of Famen sekä Grif­fith Obser­va­to­rion. Yritin myös raken­taa väliai­kaista arkea harjoit­te­lun ympä­rille uudessa maassa.

Kali­for­nia­lai­nen kulttuurishokki

Ennen vaihtoa kävin Kare­lian vaih­toin­fossa, jossa kerrot­tiin kult­tuu­ris­ho­kista. Ajat­te­lin tuol­loin, että tuskinpa se shokki voi Yhdys­val­toi­hin lähtiessä olla kovin­kaan suuri, kysees­sä­hän on eloku­vista ja mediasta tuttu länsi­mai­nen valtio. Toisin kävi. Muuta­mien viik­ko­jen jälkeen kult­tuu­ris­hokki iski päin kasvoja. Tiesin jo etukä­teen, että Yhdys­val­loissa ja erityi­sesti Kali­for­nian osaval­tiossa small talk -kult­tuuri on huomat­ta­vasti erilai­nen kuin koti­maassa. Suomessa sitä ei juuri­kaan ole toisin kuin Los Ange­le­sissa, jossa jopa kaupan kassalla kysy­tään ”Hi, How are you?” tai ”Hey, Is everyt­hing okay?”.

Harjoit­te­lun alussa en siis osannut puhua small talkia työka­ve­rei­den kanssa ja jäin helposti keskus­te­lu­jen ulko­puo­lelle, sillä en pysynyt niissä mukana. Kieli­muu­rin koko yllätti ja vaikeutti sopeu­tu­mista, vaikka koin kieli­tai­toni melko hyväksi. Ymmär­tä­mistä ei myös­kään helpot­ta­nut harjoit­te­lu­pai­kassa taus­talla soiva musiikki, tuulet­ti­mien pauhaa­mi­nen sekä muu taus­ta­hä­linä. Tunsin itseni välillä type­räksi, kun en saanut selvää tai en ymmär­tä­nyt, mitä minulta pyydet­tiin. Koin vaikeaksi oman ammat­ti­tai­don tuomi­sen esille vieraalla kielellä. Pelkä­sin olevani ilmai­sussa liian tyly, jos kyselin tai kysee­na­lais­tin jotakin. Pyrin kuiten­kin osal­lis­tu­maan parhaani mukaan. Vähi­tel­len uskal­sin olla oma itseni ja jopa vitsai­lin englanniksi.

Työs­ken­te­ly­ta­vat ja työkult­tuuri olivat harjoit­te­lu­pai­kas­sani monin tavoin erilai­sia kuin Suomessa. Harjoit­te­lu­pai­kassa lähes kaikilla asiak­kailla oli jonkin tapa­tur­man tai sairau­den seurauk­sena tullut halvaan­tu­mi­nen. Kuntou­tu­jien ja kuntout­ta­jien väliset suhteet olivat jopa kave­ril­li­sia, eikä asiak­kaan tarvin­nut tuntea itseään erilai­seksi tai kyvyt­tö­mäksi. Työs­ken­te­lyil­ma­piiri oli todella rento. Minulle kerrot­tiin jo harjoit­te­lun alussa, että työn­te­ki­jät pyrki­vät siihen, että työn teke­mi­nen on mukavaa ja että tavoit­teena on asiak­kai­den viih­ty­vyys. Harjoit­tei­den valin­nassa vain taivas oli luovuu­den rajana ja lähes jokai­sella kerralla asiak­kaita kuntou­tet­tiin pyörä­tuo­lin ulko­puo­lella. Nämä asiat jo itses­sään lisä­si­vät asiak­kai­den toimi­juutta sekä minä­pys­ty­vyy­den tunnetta. Havah­duin myös siihen, että työpai­kalla juuri kukaan ei valit­ta­nut ja muuten­kin posi­tii­vi­suus oli vahvasti läsnä jokai­sessa päivässä. Uskon sen lisän­neen asiak­kai­den moti­vaa­tiota kuntou­tusta kohtaan. Rehel­li­syy­den nimissä on kuiten­kin mainit­tava, että välillä suoma­lai­sen silmiin tämä amerik­ka­lais­ten jatkuva posi­tii­vi­suus vaikutti välillä jopa liial­li­selta ja epäai­dolta. Liekö ollut vain minun suoma­laista jurouttani?

Niin mikä amerik­ka­lai­nen unelma?

Yhdys­val­loissa olles­sani minulta kysel­tiin paljon Suomesta ja pääsin vastai­le­maan myös mieles­täni jopa hieman type­riin kysy­myk­siin. Monelle tuli esimer­kiksi yllä­tyk­senä Suomen maan­tie­teel­li­nen sijainti sekä se, että myös Suomesta löytyy amerik­ka­lai­sia pika­ruo­ka­ra­vin­to­la­ket­juja. Yllät­tä­vän monet kuiten­kin tiesi­vät, että Suomi on valittu jo useita kertoja maail­man onnel­li­sim­maksi maaksi. Vitsai­lin tieten­kin, että en pysty ymmär­tä­mään, miten se on mahdol­lista, kun suuri osa vuodesta Suomessa on pelkäs­tään pimeää ja kylmää. Tulin kuiten­kin vaihdon aikana siihen loppu­tu­lok­seen, että Suomessa meillä on asiat todella hyvin. Olemme toki usein sään armoilla, mutta sehän on vain pukeu­tu­mis­ky­sy­mys. Ei varmaan tarvitse edes mainita ilmaista koulu­tusta ja tervey­den­huol­toa, kun listaa Suomen hyviä puolia, sillä ne ovat lähes itsei­sarvo. Lisäksi muita mallil­laan olevia asioita ovat esimer­kiksi puhdas ja mais­tuva hana­vesi, turval­li­nen ja toimiva julki­nen liikenne sekä muut kestä­vän kehi­tyk­sen ratkai­sut, kuten tiski­rä­tit. And list goes on and on.

Nuo listaa­mani asiat ovat sellai­sia, joita koke­muk­seni mukaan aina­kaan Kali­for­nian osaval­tiossa ei ole. Isoin järky­tys Los Ange­le­sissa oli kuiten­kin kodit­to­mien määrä katu­ku­vassa. Kadulla kävel­lessä saattoi tien varressa nähdä nukku­van ihmisen, jonka koko omai­suus oli pakattu ostos­kär­ryi­hin. Herät­te­le­vin ja kosket­ta­vin hetki oli se, kun näin kodit­to­man perheen, jossa oli neljä alle koului­käi­sen näköistä lasta. Tiedän, että Suomi ei ole poik­keuk­sel­li­nen lintu­koto, jossa asunn­ot­to­muutta ei ole, mutta haluan uskoa siihen, että Suomessa ei olisi mahdol­lista, että lapset pääty­vät kodittomiksi.

Mirjam Oinonen

Katke­ran­su­loi­sin tuntein kohti kotia

Kamp­pai­lin vaihdon aikana paljon erilais­ten ja risti­rii­tais­ten tuntei­den välillä. Kaduilla kävel­lessä mietin, miten usko­ma­tonta on olla aurin­gon lämmössä käve­le­mässä samoja katuja, joita pitkin myös Hollywoo­din suurim­mat tähdet käve­le­vät. Toisaalta hetkeä myöhem­min mietin, että en kuulu tänne ja haluan äkkiä Suomeen. Risti­rii­tai­set tunteet tuntui­vat vääriltä, koska olin kuvi­tel­lut, että vaihdon kuuluu olla pelkäs­tään elämän parasta aikaa. Viisas ystä­väni muis­tutti, että elämä ei koskaan ole pelkäs­tään ruusuilla tans­si­mista, joten miten se nyt voisi olla, kun viettää lähes kolme kuukautta yksin toisella puolella maail­maa kaukana perheestä, ystä­vistä ja tutusta arjesta. Ymmär­sin, että myös vaih­dossa elämä on elämää ja siihen kuulu­vat sekä ylä- että alamäet.

Vaih­dosta otan mukaan Suomeen muun muassa posi­tii­vi­sen työasen­teen, ennak­ko­luu­lot­to­muu­den harjoit­tei­den valin­nassa kaik­kien asiak­kai­den kohdalla sekä ehdot­to­masti suuren arvos­tuk­sen omaa koti­maa­tani kohtaan. Koin vaih­dossa ikimuis­toi­sia hetkiä sekä pääsin tutus­tu­maan ihaniin ihmi­siin. Jään kaipaa­maan harjoit­te­lu­pai­kan työn­te­ki­jöitä ja asiak­kaita sekä Kali­for­nian lämpöä ja aurin­gon­las­kuja. Olen kiitol­li­nen siitä, että minulla oli mahdol­li­suus päästä koke­maan harjoit­te­lu­vaihto Los Ange­le­sissa ja koen olevani etuoi­keu­tettu, kun saan asua Suomessa.


Kirjoit­ta­jat:

Mirjam Oinonen, fysio­te­ra­peut­tio­pis­ke­lija, Karelia-ammattikorkeakoulu

Maiju Issa­kai­nen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu

Kuvat: Mirjam Oinonen


Lähteet:

Karelia 2023a. Kansain­vä­li­syys. https://www.karelia.fi/kansainvalisyys/   

Karelia 2023b. Stra­te­gia. https://www.karelia.fi/strategia/  

Karelia 2022. Fysio­te­ra­peutti (AMK) opetus­suun­ni­telma. https://opintoopas.karelia.fi/47/fi/94/118/341  

OECD 2018. Prepa­ring our youth for an inclusive and sustai­nable world. The OECD PISA global compe­tence framework. https://www.oecd.org/pisa/Handbook-PISA-2018-Global-Competence.pdf  

Opetus­hal­li­tus 2023. Kansain­vä­li­syyttä kaikille! https://www.oph.fi/fi/tilastot/kansainvalisyytta-kaikille  

Suomen fysio­te­ra­peu­tit 2016. Fysio­te­ra­peu­tin ydin­osaa­mi­nen. https://www.suomenfysioterapeutit.com/ydinosaaminen/FysioterapeutinYdinosaaminen.pdf